Henkisyyden tavoittamiseksi on ymmärrettävä mitä se on ja älyttävä mitä se ei ole.
Monet tarjoavat henkisyytenä erilaisia kauniiden kuvien maailmoja, jossa arvot miellyttävät ihmiskunnassa vallalla olevia käsityksiä. Kaunokuvien tarkoitus ei ole avata totuutta. Niiden tarkoitus on luoda kuviteltu henkisyys, joka on helppo omaksua, hyväksyä ja myydä.
Tähän on hyvin yksinkertaiset syyt. Sellaisen kehittäjä ei itse halua kohdata totuutta henkisyydestä, vaikka hän uskotteleekin itselleen etsivänsä totuutta. Hän luo mielikuvitustodellisuuden, joka kuulostaa hänestä sopivalta totuudelta.
Monet etsijät eksyvät hänen kehittämään mielikuvitusviidakkoon, joka tuntuu selittävän kaiken ja kuulostaa heistä sopivalta totuudelta, koska se vastaa heidän toiveitaan totuudesta. Vakka on löytänyt kantensa.
Sellaisten henkisyyttä selittävien todellisuuskuvien kaikkea selittävä kyky on kuitenkin pelkästään sitä, että sen kautta todellisuutta tarkastelevalla on kassissaan kokoelma valmiita vastauksia joita hän on oppinut käyttämään.
Sellaista henkisyyttä opiskelevan oivallukset ovat oivalluksia siitä miten se ajatusmalli toimii, ne eivät ole oivalluksia henkisestä todellisuudesta.
Kyseessä on kuitenkin luomus, joka ei ole sama asia kuin totuus.
Aitoa henkisyyttä on vain ja ainoastaan läheisyys Itseen, joka on sama asia kuin läheisyys absoluuttiseen totuuteen. Täydellinen henkisyys on kaikkitietävyyttä, joka on kuitenkin sen verran kaukana ihmisen tilasta, että sen pohtimisella ei ole kiirettä.
Henkisyys on portaattomalla asteikolla olevaa tietoisuutta, joka on suora linja henkilön nykyhetken tietoisuustasosta aina absoluuttiseen totuuteen asti. Henkisyys ei ole rajattavissa jollain rajalla yleisesti, se on täysin yksilöllistä. Sellainen mikä on jollekulle alhaista tietoisuustasoa ja kauan sitten ohitettua todellisuuskäsitystä, on jollekulle toiselle syvää henkisyyttä. Yhtälailla se mikä juuri nyt on jollekulle korkeatasoista henkisyyttä, voi olla hänelle joskus myöhemmin alhaisen tason tietoisuutta.
Henkisyyttä yksilölle on se mikä on henkilön nykytietoisuuden ja absoluuttisen totuuden välissä.
